Lohtajan kikkomusiikkijuhlat

VIRRESTÄ ON MONEEN

Julkaistu: 24.05.2016

Kirjoitin viimeksi taiteilijan vapaudesta työstää aihettaan. Vapaus merkitsee mahdollisuutta lähestyä aihetta vivahteikkaasti ja kerroksisesti. Se ei merkitse kriittisyyden hukkaamista: eettisyys ja esteettisyys liittyvät toisiinsa monin tavoin, vaikkea tämän korostaminen kovin muodikasta olekaan.

Mitä tämä nyt sitten käytännössä tarkoittaa Laestadius-oopperassa? Nyt kun oopperan valmistumiseen on vielä yli puoli vuotta ja esitykseen yli vuosi, en halua julkisesti lähteä teoksen yksityiskohtia esittelemään ja pohtimaan. Niiden työstäminen on toki pitkällä ja valmiita kohtauksia on jo kolme. Tällä hetkellä haluamme libretistini Michael Baranin kanssa kuitenkin käydä aiheesta pikemminkin luottamuksellisia yksityispähkäilyjä kuin julkisia keskusteluja, säilyttääksemme työrauhan. Omalta osaltani tilanne alkaa muuttua sitten kun saan partituurin käsistäni.

Näissä teksteissäni pohdinkin pikemmin yleisiä kysymyksiä projektin taustalla, ja ylipäänsä säveltäjän ammattia. Tämä työ on monenlaisten paradoksien läpitunkemaa. Tekijältä vaaditaan yhtaikaa sekä vereslihaisuutta että paksunahkaisuutta. Itsensä alttiiksi antaminen, heittäytyminen, herkkyys ovat musiikin elinehto: musiikki jossa aistii varman päälle pelaamista ei jaksa kiinnostaa. Samaan aikaan tarvitaan varmaotteisuutta, sellaisen tai tällaisen tekniikan ja tradition suvereenia hallintaa, koska muutoin ei yksinkertaisesti osaa työtään. Paksunahkaisuus tarkoittaa myös sitä, ettei ole väärällä tavalla maineenkipeä eikä kiinnostunut palautteesta. Se olennainen palaute kun on jo tullut, opiskeluvuosien viikottaisessa mestari-kisälli -suhteessa opettajan kanssa.

Yksi mahdollinen pohdinnan aihe blogissani ovat myös muut teokset, joiden vaikutus on säteilemässä tähän oopperaprojektiin. Kun sävelletään oopperaa suomalaisesta herännäisjohtajasta, niin yksi olennainen musiikillinen keinovara on tietenkin virsi. Kokkosen Viimeiset Kiusaukset huipentuu virteen järisyttävällä tavalla. Säveltäjä käyttää siinä ”Paavon virttä” kokoavana yhteisön argumenttina, jonka mahtava vuo vie mennessään. Tällainen kollektiivinen ele ei Laestadius-oopperassa ole käsillä siitä yksinkertaisesta syystä, että kokoonpanooni ei kuulu kuoroa. Tämä taas johtuu ennemuuta siitä, että haluamme tehdä matkalaukkuproduktion, esityksen, joka olisi helposti siirrettävissä ja vietävissä monenlaisiin tiloihin.

Mutta suomalaisessa nykyoopperassa on myös toisenlainen esimerkki virren käytöstä, Veli-Matti Puumalan huikeassa oopperassa Anna-Liisa, Minna Canthin tekstiin. Siinä tilanteen ratkeaminen aukeaa päähenkilön uskoontulosta, jonka yhteydessä suomalainen kansankoraali saa hyvin hiljaisen, intiimin, mutta sitä puhuttelevamman tulkinnan, ihan yhden ja kahden ihmisen laulamana. Virrestä on moneen.

Konkreettisesti virsi-problematiikka on viime aikoina tullut vastaani sen yllättävän seikan kautta, että olen nyt virallinen virsisäveltäjä, ks. Virsikirjan Lisävihko 925c. ”Maa järkkyy, murtuu” oli ensimmäinen ikinä säveltämäni yhteislaulu, joka sitten yllätyksekseni hyväksyttiin sekä suomen- että ruotsinkieliseen Lisävihkoon. Innostuin sen tekemiseen alkuvuodesta 2014 kun olin saanut kutsun hanketta käsitelleeseen seminaariin. Kjell Wiklundin teksti nousee äärimmäisestä hädästä, jonka katastrofi on heittänyt silmille (en säveltäessäni tiennyt, että teksti oli syntynyt tsunami-yönä, jolloin pappi Wiklund oli ollut töissä ruotsalaisessa palvelevassa puhelimessa). Miltä omassa kokemusmaailmassani ovat tuntuneet ne pahimmat hetket, kun äärimmäinen suru ja katastrofi on tullut kohdalle? Yksi seuraus on himmeän surun verhon laskeutuminen kaiken ylle. Todellisuus muuttuu oudoksi, vieraaksi, hämäräksi. Tällaista kokemusta säveltämäni Wiklundin teksti kääntää musiikiksi. On rohkaiseva merkki suomalaisen liturgisen elämän aikuistumisesta, että tämänkaltainen kokemus saa tilaa myös virsikirjassa ja yhteisessä jumalanpalveluksessa. Voi olla, että virsi tulee kuuluviin myös oopperani 3. näytöksessä, sen verran pahoja asioita siinäkin tapahtuu, paljastetaan nyt sen verran. Eli: virrestä on moneen.
  • Suomen ev.lut. kirkko - Kirkkomusiikkijuhlien tukija
  • Kokkolan seurakuntayhtym - Kirkkomusiikkijuhlien tukija
  • Lohtajan seurakunta - Kirkkomusiikkijuhlien tukija
  • Kokkolan kaupunki - Kirkkomusiikkijuhlien tukija