Lohtajan kikkomusiikkijuhlat

Lähdekirjallisuudesta

Julkaistu: 22.05.2017

Huomenna alkavat ohjausharjoitukset. Sitä ennen on aikaa tehdä lyhyt yhteenveto libreton lähdekirjallisuudesta.


Ensimmäisen kirkko-oopperani libretto oli melko suoraan peräisin Luukkaan evankeliumin alusta. Raamatun tekstit muodostivatkin valtaosan Die Geburt des Täufers’in tekstimateriaalista. Uudessa teoksessa on Raamatun rooli tekstilähteenä edelleen keskeinen, mutta eri tavalla. Esikuvani on tällä kertaa Alban Bergin Wozzeckin 3. näytöksen alusta, jossa evankeliumin tekstin lukeminen ja mietiskely kiteyttää olennaisen, avaa näkymää yleispätevälle tasolle. Siitä syntyi idea teokseni seitsemästä ”raamattumeditaatiosta”. Niissä Raamatun katkelmat toimivat ikäänkuin ikoneina: ikkunoina siihen mistä tässä kohdassa syvimmiltään on kyse. Esimerkiksi kasvitiede-kohtauksen lopussa on Genesis-meditaatio, jossa enkeli lukee katkelman Luomiskertomuksesta, kasvien luomisesta: Luojan viisas toiminta on jotain sellaista, jota ihminen sitten voi tutkia.

Raamatun tekstit ovat läsnä myös toista kautta. Messuteksti toimii libreton metatekstinä, kokonaisuutta hahmottavana epäsuorana taustana. Hetkittäin se nousee myös pintaan, useimmiten latinaksi laulettuna. (Tällöin tekstin ymmärtäminen ei ole välttämätöntä. Konteksti ja musiikilliset keinot riittävät. Toisaalta voi ajatella, että moni ymmärtääkin esimerkiksi sanat ”Sanctus!” tai ”Agnus Dei”.) Messutekstiin on myös suodattunut monia Raamatun kohtia. Itse asiassa raamattumeditaatioista ensimmäinen on samalla suoraan liturgiasta, requiemin johdannon psalmi: ”Sinua, Jumala me ylistämme Siionissa! Sinun luoksesi kaikki ihmiset tulevat, sillä sinä kuulet rukouksen.” Seitsemännen raamattumeditaation evankeliumiteksti sulkee lopussa ympyrän: ”Tulkaa, sillä kaikki on jo valmistettu”. Samalla se viittaa messun metatasolla ehtoolliskutsuun. Tällaisilla tavoilla libreton kaksi tapaa käyttää Raamattua kietoutuvat toisiinsa ja vahvistavat toisiaan.

Raamattumeditaatioiden tekstit ovat enimmäkseen sanatarkasti nykykäännöksestä peräisin. Poikkeuksen muodostaa Lars Levin ja Brita-Kajsan häähumua heijastava ”Arktinen Laulujen Laulu”, jonka tekstin rikas floora ja fauna on siirretty Välimeren pohjukasta Lappiin: granaattiomenien halkeilemisen asemesta lauletaankin nyt vaivaiskoivujen viheriöimisestä jne.

Runoudesta puheen ollen, toinen tärkeä referenssikirja libretossa on Anna-Maija Raittilan Kootut runot, jotka ovat olleet minulle jo vuosikymmeniä tärkeä innoituksen lähde. Kasvitiede-kohtauksen alkuun valitsin runon ”Pyhien saniaisten sauvat” kokoelmasta ”Valvo meissä, satakieli”. Sävelsin tekstin ensimmäisen kerran sopraanolle ja pianolle jo parikymmentä vuotta sitten laulusarjaani Kolme madrigaalia, ja nyt sitten toiseen kertaan baritonille ja kamariorkesterille. Raittilan runo kuvaa auringonnousua keväällä arktisen luonnon keskellä niin säteilevästi, että ehkä taas parinkymmenen vuoden kuluttua sävellän sen vaikkapa kuorolauluksi, kuka tietää. Toinen Raittilan runo ”Juhlayö” on kokoelmasta ”Anna meidät kaikki toisillemme”. Oopperassa se toimii kuvauksena lestadiolaisesta hoitokokouksesta. Teksti on hyytävän kirkas ja omakohtaisesta kokemuksesta nouseva.

Yksittäisiä säkeitä on lisäksi lainattu parista virrestä (370 ja 925c) sekä yhdestä saamenkielisestä kehtolaulusta.

Lestadiolaisuudesta on viime vuosina ilmestynyt paljon erilaisia tietokirjoja, artikkelikokoelmia ja pamfletteja. Niistä kahdella on ollut meidän librettoomme suora vaikutus. Pentikäisen & Pulkkisen ”Lars Levi Laestadius – yksi mies, seitsemän elämää” on ollut tärkeä tietolähde ja innoittaja. Se on auttanut hahmottamaan Laestadiuksen toiminnan monipuolisuutta ja antanut soliidin pohjan miettiä, mitä tästä monipuolisuudesta voisi meidän teokseemme suodattua. Toinen meille keskeinen tietokirja on ollut Hurtigin & Leppäsen ”Maijan tarina – Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö yksilön ja yhteisön traumana”. Tämä artikkelikokoelma muodostaa faktapohjan teoksemme kolmannelle kirjeelle.

Edellä on käyty lyhyesti läpi se kirjallisuus, josta libretossa on suoria lainauksia. Epäsuorasti minua ovat tietenkin innoittaneet monet sävellykset ja tekstit. Laestadiuksen ja Lapin Marian kohtaamisessa en käyttänyt Laestadiuksen omaa kertomusta. Halusin palata sen ohi lähteille, joista niin lukevaisuus, herrhutilaisuus, pietismi kuin Lutherkin eri tavoin ammentavat: Mestari Eckhardtin saarnoihin. Toinen tärkeä yleinen innoittaja omassa työssäni on ollut Pauliina Rauhalan romaani Taivaslaulu.

Laestadiuksen saattajana kirkko-oopperassa on viisas viestinviejä ja enkeli Sofia. Nimen poimin Thomas Mertonin Päiväkirjoista, Mertonin unessaan kohtaamasta hahmosta. Huvitti ja vähän kauhistuttikin lukea myöhemmin lehdestä, että Tukholmassa pyörii ultra-feministiteologien ”Sofia-messu”: sen edustaman häröilyn kanssa teokseni Sofialla ei ole tekemistä.

  • Suomen ev.lut. kirkko - Kirkkomusiikkijuhlien tukija
  • Kokkolan seurakuntayhtym - Kirkkomusiikkijuhlien tukija
  • Lohtajan seurakunta - Kirkkomusiikkijuhlien tukija
  • Kokkolan kaupunki - Kirkkomusiikkijuhlien tukija