Lohtajan kikkomusiikkijuhlat

Oopperaa ja maratonia, arkea ja akustiikkaa

Julkaistu: 07.12.2016

Kollegani Mikko Heiniö on kunnostautunut paitsi etevänä oopperasäveltäjänä, myös innokkaana maratonin harrastajana. Taannoisten pyöreiden vuosien merkeissä Suomen Säveltäjät ry lahjoittikin puheenjohtajalleen matkan Venetsian maratoniin. Viimeinen silta kuulemma otti koville.

Heiniö on todennut, että oopperan säveltämisellä ja maratonin juoksemisella on paljon yhteistä. Tavoitteiden täytyy olla tiukkoja, jotta koko valtava urakka lopulta oikeasti saataisiin maaliin. Tavoitteiden täytyy samalla olla realistisia ja viisaasti jaoteltuja, jotta matka ei katkeaisi kesken esimerkiksi uupumukseen. Erityisen tärkeää oopperassa on se, että kaikki projektissa mukana olevat saavat oman materiaalinsa oikeaan aikaan, ensimmäisinä tietenkin laulajat, joiden täytyy esittää osansa ulkomuistista näyttämöllä ja samalla toteuttaa ohjaajan aivoituksia.

Nyt kun heinäkuun lopun ensi-iltaan on alle yhdeksän kuukautta, olen päässyt yhteen osatavoitteeseen: olen kertaalleen kirjoittanut kaikki nuotit. Seuraavana tavoitteena on saada suhteellisen lopulliset nuotit laulajille: ne olen luvannut kuukauden päästä loppiaisena. Sitä seuraava tavoite on huhtikuun puolivälissä: silloin pitää saada partituuri kapellimestarille ja stemmat kaikille kuudelle soittajalle, toukokuun ensimmäisiä yhteisharjoituksia varten. Kaikki on mennyt suunnilleen suunnitelmien mukaan. Pari viikkoa sitten viruin viikon flunssassa, sen takia siirsin laulajien materiaalin dead linen vuodenvaihteesta loppiaiseen.

Koska kyse on toisesta oopperastani ja ikääkin minulla on jo kohta 55 vuotta, olen tehnyt joitain käytännön valintoja arkielämässäni. Siirryin kesällä aiemmasta 6-päiväisestä työviikostani 5-päiväiseen. Olen myös tietoisesti yrittänyt rajata ylimääräisten kulttuuririentojen (konsertit, teatteri yms.) määrän yhteen per viikko. Kolme kirjettä Laestadiukselle on nyt raskaimmassa vaiheessa kun lopulliset valinnat pitää tehdä. Voimia ei myöskään ole yhtä paljon kuin nuorempana, vaikka sinänsä terveyttä onkin piisannut. Arkisia valintoja pitääkin tehdä realistisesti ja viisaasti, jotta pystyisin hoitamaan osuuteni tämän juhlan valmistamisessa.

Nuottien ”kertaalleen kirjoittaminen” tarkoittaa käytännössä sitä, että teoksen hahmosta on käsitys, mutta sen eri kohdat ovat kovin eri vaiheissa. Joiltain osin meillä on jo täysin valmista partituuria, joiltain osin ”pianopartituuria”, jossa laulajien nuotit ovat lopulliset mutta soitinten käytön ja soitintekstuurin yksityiskohdat vielä luonnosasteella, seitsemän nuottiviivaston asemesta kahdella. Joiltain osin kaikki on vielä luonnosta, jota täytyy työstää ja tarkentaa seuraavat viikot erityisesti laulajien tekemisten suhteen.

Kovin arkiset asiat voivat vaikuttaa yllättävästi tähän työhön. Viimekesäisen patteriremontin jäljiltä työhuoneeni seinät näyttivät kamalilta, joten tilasimme remonttimiehen tapetoimaan. Tämä totesi että tällaisen pehmeän pohjan & viiden tapettikerroksen kanssa ainoa järkevä ratkaisu on uudet seinät: kipsilevyä päälle ja yksinkertainen maalipinta. Vaikutus huoneen sointiin on uskomaton, kun entisen kangastapetin tilalla on nyt kovat pinnat. Teen tätä työtä aika paljon myös laulamalla, ja yhtäkkiä työhuoneeni alkoi resonoida, akustiikka kirkastui.

Vaikka en juuri osaakaan laulaa, minulla on periaatteessa saman tyyppinen baritoni kuin Esa Ruuttusella, mikä on tietenkin kätevää. Olen pari kertaa käynyt laulutunneillakin, asian perusteisiin tutustuakseni. Opettajani totesi muistettavasti: ”Jyrki, kannattaa laulaa siten että suuontelon kovat pinnat resonoivat, ei niin että pehmeät kudokset lepattavat.”


  • Suomen ev.lut. kirkko - Kirkkomusiikkijuhlien tukija
  • Kokkolan seurakuntayhtym - Kirkkomusiikkijuhlien tukija
  • Lohtajan seurakunta - Kirkkomusiikkijuhlien tukija
  • Kokkolan kaupunki - Kirkkomusiikkijuhlien tukija