Lohtajan kikkomusiikkijuhlat

Salamaa lukiessa

Julkaistu: 10.12.2018

Olen syntynyt vuonna 1962, eikä minulla ole 60-luvun kulttuurikonflikteista omakohtaisia muistoja. Mutta onneksi on kirjasto. Lainasin hiljan Salaman Juhannustanssit ja luin sen ensi kertaa.

Romaani toi mieleen berliiniläisen taidenäyttelyn, jonka näin parikymmentä vuotta sitten. Esillä oli Die Brücke -ryhmän ekspressionistisia töitä. Taulut olivat aiheuttaneet skandaaleja 1. maailmansodan jälkeen ja ne oli poistettu ”rappiotaiteena” Saksan julkisista tiloista natsiaikana.

Paul Tillich kuvaa sattuvasti tilannetta noin sata vuotta sitten. Tillich oli paitsi protestanttinen teologi, samalla myös Kandinskyn, Marcin, Nolden ynnä muiden taiteen varhaisimpia ja syvällisimpiä ymmärtäjiä. Hän oli 1920-luvun alussa Berliinin yliopistolla pitämässä luentoa modernista maalaustaiteesta ja taidekäsityksen muuttumisesta. Kadulta kuuluva melu kiinnitti hänen huomiotaan. Mentyään ikkunaan Tillich sai todeta, että kyse oli äärioikeistolaisesta mielenosoituksesta Unter den Lindenin toisella puolella. Mielenosoituksessa vastustettiin Kronprinz-palatsissa järjestettyä näyttelyä, jossa oli esillä maalauksia samoilta ekspressionistisilta taiteilijoilta, joiden taidekäsityksiä Tillich oli juuri esittelemässä opiskelijoille. Hän kuvaa, miten hämmentävä kokemus kadulta kuuluva mylvintä oli. (Natsien päästyä valtaan Tillich pakeni Yhdysvaltoihin, missä hän teki merkittävän akateemisen uran.)

Paljon oli väkeä Die Brücken näyttelyn edustalla myös sinä säteilevän aurinkoisena tammikuun päivänä, kun vierailimme berliiniläisessä museossa vuonna 1999. Tällä kertaa syynä ei ollut mielenosoitus eikä viha, vaan innostus nähdä hienoa taidetta. Sisään pyrkivien suuren määrän vuoksi jouduimme jonottamaan ainakin tunnin.

Die Brücke mielletään nykyään osaksi Saksan keskeistä taideperinnettä, samaan tapaan kuin Tyko Sallisen ja kumppanien ekspressionismi Suomessa. Taulut ravistelivat aikanaan ihmisten käsityksiä taiteesta ja sen rajoista. Tänä päivänä ne ovat säteilevää taidetta, joka karttaa teennäistä ylevyyttä ja ummehtunutta kiltteyttä. Sitä on kiehtovaa ja voimaannuttavaa katsoa. Siinä on potkua!

Samaa voi mielestäni sanoa myös Hannu Salaman Juhannustansseista. Syntyhetkellään romaani selvästikin ylitti monien käsityskyvyn ja omaksumiskapasiteetin. Kyse on tekstistä, joka luotaa polttavalla intensiteetillä olemisen ehtoja, sen rujoja puolia kaihtamatta. Kun luin tekstiä, vaikutuin syvästi kirjoittajan lahjomattomuudesta ja kirkkaasta ammattietiikasta. Toki olin koulukirjoista lukenut katkelmia teoksen pilasaarnoista. Vasta itse kirjan luettuani tajusin, että aidossa hädässä tämän kirjan henkilöt turvaavat Jumalaan niin kuin aina on turvattu. Romaanin pilasaarnat ovat pahasti alkoholisoituneen ihmisen säälittävää sekoilua; ne selvästi häiritsevät muita romaanin henkilöitä, jotka yrittävät vaientaa juopon höpötystä. Niiden moralisoiva irrottaminen yhteydestään kertoo paljon irrottajista, muttei mitään itse kirjasta.

Tuntuu mielettömältä ajatella, että tämän tekstin perusteella kirjailijaa on syytetty oikeudessa jumalanpilkasta. Vielä mielettömämpää on, että oman kirkkomme arkkipiispa on ollut prosessin primus motor, jonka käsistä lopulta presidentin on pitänyt pelastaa taiteilija. Kun taannoin selailin arkkipiispa Simojoen muistelmia, silmiini sattui kohta jossa tämä muisteli oikeudenkäyntiä. Jälkikäteenkään esipaimenemme ei näytä käsittäneen tapahtuneesta yhtään mitään, vaan kirjoittaa syytetystä alentuvaa sävyyn, epäsiistinä ja oudosti käyttäytyneenä nuorukaisena.

Nyttemmin kirkollisista toimijoista esimerkiksi Kotimaa on pyytänyt anteeksi siinä 1930-luvulla julkaistuja antisemitistisiä tekstejä. Mielestäni olisi aiheellista, että nykyinen arkkipiispa pyytäisi jumalanpilkkaoikeudenkäyntiä anteeksi Hannu Salamalta, niin kauan kun tämä vielä on keskuudessamme. Anteeksipyyntö kirjailijalle olisi tärkeä ele kaikkia suomalaisia taiteilijoita kohtaan!

Uskovaisten harjoittama kulttuurivandalismi ei saa olla tabu eikä millään tavoin kirkon suojeluksessa! Ei varsinkaan silloin, jos siihen on syyllistynyt arkkipiispa.


  • Suomen ev.lut. kirkko - Kirkkomusiikkijuhlien tukija
  • Kokkolan seurakuntayhtym - Kirkkomusiikkijuhlien tukija
  • Lohtajan seurakunta - Kirkkomusiikkijuhlien tukija
  • Kokkolan kaupunki - Kirkkomusiikkijuhlien tukija