Lohtajan kikkomusiikkijuhlat

Ohtakarin karttajäkälistä ja pohjalaisesta kökkämeiningistä

Julkaistu: 08.03.2018

Vähitellen on tullut sellainen olo, että tätä viime kesänä jo kertaalleen lopettamaani blogia voisi itse asiassa jatkaa.



Lopettamispäätöksen syynä oli yksinkertaisesti työrauhan tarve, kirkko-oopperan harjoittamisen ja esittämisen kiihkeimmissä vaiheissa.
Nyt kun viisi esitystä on onnellisesti takana ja työpöydällä jo ihan uudet projektit, on tullut perspektiiviä pohtia tapahtunutta. Joten pohditaan.

Minulla ei ollut etukäteen käsitystä majapaikastamme Ohtakarista. Se osoittautui varsinaiseksi paratiisiksi: koskemattomaksi rauhan satamaksi avomeren äärellä. Olemme vaimoni kanssa talviuinnin harrastajia.
Suhteellisen viileässä merivedessä olikin hyvä virkistyä ja hoitaa verenpainettaan, tai halutessaan pulahtaa lämpimään veteen poukaman puolella. Päivisin ihailimme karttajäkälää, maankohoamisen merkkejä ja muuta saaren luontoa. Viimeisenä iltana olimme leirikeskuksessa kahdestaan, lämmitimme saunan ja katselimme henkeäsalpaavaa auringonlaskua.

Näin intensiivisen projektin keskellä myös yksinolo on poikaa, ja sille Suomen pisin rantahietikko tarjosi tilaa ja rauhaa. Ne laajat näkymät avomerelle! Ohtakari on helmi; toivottavasti se sellaisena säilyy.

Toinen ilonaihe Lohtajalla olivat ihmiset. Koko vaativan projektin ajan minulle oli tunne siitä, että paikalliset festivaalin työntekijät, vapaaehtoiset ja taustajoukot tukivat meitä aukottomasti.
Vieraanvaraisuus oli mutkatonta, ystävällisyys eleetöntä ja itsestäänselvää. Kiitos siitä!

Ylipäänsä oli hämmästyttävää, että näin pienen budjetin festivaali kykeni tuottamaan taiteellisesti näin tinkimättömän oopperaesityksen.
Ihmettä selittää toisaalta tuottajien taitavuus rekrytoinnissa, hallinnossa, markkinoinnissa ynnä muussa, toisaalta paikallisten vapaaehtoisten merkittävä työpanos esimerkiksi näyttämön pystyttämisessä. Pääsinkin tutustumaan pohjalaisen kökkäperinteen parhaisiin puoliin.

Mahtava oli meininki myös viikkoa aiemmin West Coast Operan tuottamassa Meyerbeerin Pohjantähti-oopperan esityksessä! Luulen että kaiken kaikkiaan projektit lähinnä tukivat toisiaan. (Marraskuinen pääkaupunkiseudun esitysten päällekkäisyys sitä vastoin oli valitettava
työtapaturma.)

No entä itse teos ja sen vastaanotto? Olen sen verran vanhemman polven väkeä, että tällaisten seikkojen suora julkinen kommentointi ja referointi ei mielestäni kuulu minulle säveltäjänä. Aihepiirin pohdiskelu yleisemmällä tasolla on mahdollista, ja sitä jatkan tällä palstalla, kuten aiemmissakin postauksissa.

Jos omat tuntemukseni projektista haluaa pariin sanaan kiteyttää, niin ne ovat: hyvä omatunto.



Jyrki Linjama
  • Suomen ev.lut. kirkko - Kirkkomusiikkijuhlien tukija
  • Kokkolan seurakuntayhtym - Kirkkomusiikkijuhlien tukija
  • Lohtajan seurakunta - Kirkkomusiikkijuhlien tukija
  • Kokkolan kaupunki - Kirkkomusiikkijuhlien tukija