Lohtajan kikkomusiikkijuhlat

Terveisiä verstaalta

Julkaistu: 03.05.2018

On kulunut aika tarkkaan vuosi siitä, kun kävin printtaamassa kirkko-oopperani lopullisen partituurin ja stemmat. Mitä sen jälkeen on tapahtunut työpöydälläni?

En muista mitään vuoden takaisesta vapusta, siinä määrin hämärän rajamailla olin Kolme kirjeen loppuvaiheessa. Sitä seuraava dead line sattui onneksi olemaan juuri oikea siihen tilanteeseen: lokakuun alussa vietettiin Tikkakoskella kirkon rakentamisen 60-vuotis-juhlaa, johon olin luvannut säveltää pienen urkukappaleen.

Puolitoista vuotta intensiivisen parituntisen draaman parissa vaihtui täten puoleksitoista kuukaudeksi lyyrisen, viisiminuuttisen urkuteoksen parissa. Ensimmäisen urkuteokseni Hildegardianan olin säveltänyt 1990-luvulla. Se oli nuoren miehen yltiöpäistä urkumusiikkia kaikilla herkuilla, ja teoksen kantaesittänyt Andreas Liebig sanoikin, että minun kannattaisi joskus säveltää uruille pelkistetty trio-kappale. Trio-tekstuuri tarkoittaa kolmiäänisyyttä, jossa kahdelle sormiolle ynnä jalkiolle on kullekin sävelletty pelkästään yksiäänistä musiikkia. Tartuin nyt vinkkiin ja sävelsin Pastoraalin, jonka mainio urkuri Sirpa Partanen lokakuun alussa sitten soitti Tikkakoskella, sekä juhlamessussa että vuosijuhlassa. Liturgiassa se sijoittui uskontunnustuksen jälkeen; Pastoraalin kolmitaitteisuus heijastelee eri tavoin credon rakennetta ja sisältöä. Tikkakosken kirkossa on hieno romanttinen soitin, jolla trio toteutui luontevasti: sormioilla oli tarjolla toinen toistaan kauniimpia ja samalla keskenään tasavertaisia äänikertoja.

Pastoraalin teemana on sama alleluia-sävelmä, jota oopperassa käytin ”valon teemana”. Samalla riittävän moni asia oli urkuteoksessa toisin kuin oopperassa. Esittäjiä oli kymmenen asemesta yksi, laajan libreton tilalla tekstittömyys, ja niin edelleen. Tällä tavoin pääsin työpöydälläni eroon ja eteenpäin oopperan maailmasta. Harjoitusten ja esitysten tasolla Kolme kirjettä oli voimakkaasti läsnä viime kesässä, mutta Juhani Lamminmäki oli organisoinut toteutuksen viisaasti. Pääkaupunkiseudulla treenattiin toukokuussa sen verran kuin oli tarpeellista. Sitten kaikki viettivät kesälomansa, ja Lohtajalle kokoonnuttiin jälleen heinäkuussa, sen verran ennen kantaesitystä kuin oli tarpeen. Keskikesällä oli sitten aikaa ja tilaa levolle ja muun muassa Ljudmila Ulitskajan upealle romaanille ”Vihreän teltan alla.” Se on kaunis kertomus siitä, miten taide voi toimia maan suolana turmeltuneen yhteiskunnan keskellä.

Samalla tavoin kuin vapun jälkeen, oli myös elokuun alussa eli Lohtajan esitysten jälkeen ajatuksenani ”nyt jotain ihan muuta.” Samalla alkoi kymmenen vuoden suma työpöydälläni purkautua. Sain keväällä 2008 tilauksen ensimmäisestä kirkko-oopperastani Die Geburt des Täufers (Ossiach 2010), ja siitä alkaen aina vappuun 2017 olin jatkuvasti enemmän tai vähemmän tiukoilla dead line -rintamalla. Viime syksynä olin lopulta tilanteessa, jossa saattoi myös rauhassa vetää henkeä. Syksyyn kuuluikin muun ohella vanhempien teosten viimeistelyä painokuntoon.

Uusi isompi projekti elokuusta alkaen on ollut laulusarja baritoni Aarne Pelkoselle ja pianisti Juho Alakärpälle. Sen kantaesitys on näillä näkymin syksyllä 2019. Aarne toivoi runoilijaksi Eeva-Liisa Mannerta, ja olen ollut toivomuksesta todella iloinen. Saman ikäpolven runoilijoista olen aiemmin säveltänyt Anna-Maija Raittilan ja Lassi Nummen tekstejä, mutta Manneriin en ollut koskaan kunnolla tutustunut. Eeva-Liisa Manner on samaa modernisti-ikäpolvea mutta samalla kiinnostavasti erilainen kuin Nummi tai Raittila. Musiikista Manner kirjoittaa erityisen kiehtovasti, ja samalla hänen kielensä on hyvin musiikillista. Valitsemissani teksteissäkin mainitaan kaksi säveltäjää (Vogelweide ja Bruckner). Olen nyt säveltänyt laulusarjan kertaalleen; myös orkesteriversio on tulossa ja sitä olen aloitellut. Seuraava vaihe on tutkia materiaalia esittäjien kanssa ja alkaa työstää lopullista versiota.

Tämän vuoden alussa aloin säveltää ensimmäistä jousikvartettoani Zagros-kvartetille. Parikymmentäminuuttisesta teoksesta on nyt valmiina noin kolmasosa. Hiljattain käytin myös pari viikkoa siihen, että sävelsin muutamia liturgisia tekstejä naisäänelle ja uruille. Emriikka Salonen on ammatiltaan sekä pappi että oopperalaulaja, ja hänen kanssaan alamme sitä materiaalia tutkia ja kokeilla jumalanpalvelus-kontekstissa.

Seuraavina kuukausina sävellän jousikvarteton valmiiksi ja aloittelen sooloteosta viola da gamballe, sen sävellän Mikko Perkolalle.

Jos saan vielä tilaisuuden säveltää kolmannen oopperani, toivon että kantaesitysten ajallinen etäisyys olisi vähintään samat seitsemän vuotta kuin edelliselläkin kerralla! Sen verran rankka projekti ooppera kaikkinensa on. Ja samalla: kiehtovinta, mitä säveltäjän eteen voi tulla.
  • Suomen ev.lut. kirkko - Kirkkomusiikkijuhlien tukija
  • Kokkolan seurakuntayhtym - Kirkkomusiikkijuhlien tukija
  • Lohtajan seurakunta - Kirkkomusiikkijuhlien tukija
  • Kokkolan kaupunki - Kirkkomusiikkijuhlien tukija